Rauhalinnan luontopolku Kaarinassa

Päätin lähteä pienelle keväiselle aamupäivän kävelyllä vapaan päivän kunniaksi. Kuulin jokin aika sitten Kaarinassa sijaitsevasta Rauhalinnan luontopolusta. Päätin lähteä sitä testaamaan, kun täältä Turusta ei pitkä matka ole sinne. 

Paikan päälle menin autolla. Minulla oli hieman hakusessa mihin auton voi jättää. Tiesin, että jossain Rauhalinnantiellä on parkkipaikka. Niinpä tein pienen ylimääräisen autolenkin. Kävin kääntymässä uimarannalla asti. Rinteessä oli paljon uusia moderneja taloja. Sitten ajelin takaisin kadun alkupäähän. Tulipahan tuokin alue tutuksi. 

Melkein heti siinä oikealla Rauhalinnantiellä (kaupungista päin tultaessa) oli tienvieressä pieni parkkipaikka, johon kolmisen autoa mahtuu vierekkäin. Siinä on myös parkkipaikkakyltti. Tänne kannattaa siis suunnata jos paikalle tulee autolla. Bussilla pääsee näppärästi myös muihin lähtöpisteisiin.

Siitä lähdin kävelemään Iso-Rauhalinnantietä pitkin. Ensimmäisenä näkyi pieni vanha punainen talo, jossa on Mökkigalleria Sibel Kantola. Tien varrella on myös paljon uusia taloja. Tuon pätkän jälkeen ollaankin sitten jo erilaisissa maisemissa. Alueella aistii vanhan kartanotunnelman. Hiekkatietä reunustaa vanhat paksut jalopuut. Rinteen alhaalla siintää meri. Rinnettä alas kävellessä näkyy kaunis puinen kartano. Kartanon alue on yksityisomistuksessa, joten sen pihapiirissä ei saa liikkua.

Reitti on merkattu keltaisin maalinjäljin puissa. Kannattaa kuitenkin tutustua karttaan sillä sieltä lähtee sivupolkuja. Reitti ei siis ole kokonaan rengasreitti. Reitin varrelta löytyy pari penkkipaikkaa mikäli haluaa pysähtyä ihailemaan maisemia tai syömään eväitä (kuusikujan päässä rannalla ja metsän laidalla niityn äärellä). Grillipaikkaa ei ole.

Nyt oli oivallinen hetki lähteä ihailemaan paikkaan sillä lehtometsän täytti valkovuokkomeri. Todella kaunista. Metsään astuessa tie muuttuu  yhä kapeammaksi ja kantoisemmaksi poluksi. Metsässä näkee kaunista kalliota, vanhoja puita ja perhoset lentelivät kauniisti. 

Alueella on iso puro ja pieni järvi, jonka ympäri pääsee myös kulkemaan. Oma reittini meni tällä kertaa vain metsän ympäri. Toisella puolella metsää oli enemmän rauniometsää ja polku muuttui kapeammaksi. Rinne oli melko jyrkkä. Kävin kallion päällä katselemassa maisemia. Metsäkauris pelästyi tuloani ja ryntäsi piiloon metsään. 

Pian olinkin kiertänyt metsäpolun ja kävelin takaisin autolle päin. 

Reitille matkaa tuli vähän yli parisen kilometriä. Mukava pienelle kävelyllä. Täytyy lähteä joku päivä kävelemään tuonne myös eskarilaisen kanssa. 

Mikäli menet paikalle julkisilla tai kävellen niin Kaarinan nettisivuilta löytyy infoa.

 Pysy mukana matkassa! Seuraa blogia facebookissa ja Instagramissa!