Powerparkin päättäjäiset

Meidän perhe kävi lauantaina huvipuistossa. Olimme sopivasti Pohjanmaalla ja lauantaisella kotimatkalla kohteenamme oli huvipuisto Powerpark. Siellä vietettiin kauden päättäjäisiä.

Olimme parkkipaikalla jo puoli tuntia ennen porttien aukeamista eli klo 14.30. Silti suurella (maksullisella) parkkialueella oli jo paljon autoja. Isäntä kertoi, että siellä oli myös Carting kisat, jotka olivat jo aamulla alkaneet. Poika nukkui vielä sikeästi päiväuniaan takapenkillä ja ulkona satoi vettä. Odottelimme rauhassa autossa. Ehdin päivittää Instagramiani. 

Parkkipaikan lähellä olisi kiva pieni kauppakeskus Roadhouse, jossa pääsee ihailemaan hauskoja ajoneuvoja ja lapset pomppimaan ilmaiseen pomppulinnaan. Jätimme kuitenkin tällä kertaa käymättä, mutta vinkiksi muille!

Päättäjäisten kunniaksi Powerparkiin oli ilmainen sisäänpääsy. Isäntä kuitenkin halusi itselleen rannekkeen ja tietysti myös pojalle. Hän on vielä alle 130cm, joten hän sai lasten rannekkeen. Itse en näin vanhemmiten enää ole huvilaitteista välittänyt. Tai ainakaan niistä kauheimmista vuoristoradoista ja muista päänsekoituskoneista.

Powerparkissa on osa sellaisia laitteita mihin vanhemmat voivat mennä lapsen mukaan (lapsella tulee tietysti olla lippu/ranneke). Mä huvittelin lapsen siivellä ja se riitti mulle oikein hyvin. Kävimme muutamissa laitteissa pojan kanssa ja sillä aikaa isäntä ehti käydä vuoristoradassa ja muissa mihin poika ei vielä pääse.

Me käytiin viime kesänä ensimmäistä kertaa Powerparkissa. Poika oli jo tuolloin, 3-vuotiaana, oikea hurjapää. Hän meni jo silloin monta kertaa peräkkäin lasten vuoristorataan. Se menee aika kovaa vauhtia ja mä pelkäsin sen kyydissä paljon enemmän kuin hän. Sanoin, että pappa voi sitten tulla loput kerrat hänen kanssaan ja näin myös tehtiin.

Tänä vuonna olisin sitten mennyt hänen kanssaan tuohon samaiseen laitteeseen. Kauhukseni hän vielä valitsi etupenkin meille. No kerrankin tästä rasvavarastostani oli hyötyä ja turvapuomi ei lukkiutunut, kun ei mennyt tarpeeksi syvälle. Hieman noloa, mutta ei mua enää tässä iässä pienet jutut nolota sen enempää. Saattaapi olla, että nuori mies ei vain uskaltanut kunnolla työntää puomia mahani päälle. Samoissa mitoissa olen kuin viime vuonnakin.

Ensin mietti josko uskaltaa päästää meidät ilman puomia kiinni, mutta näki varmaan mun ilmeen. Mä ehdotin pojalleni jos vaan menee sitten pappan kanssa laitteeseen. Tässä vaiheessa nuori mies sanoi, että voidaan mitata poika ja hän voi ehkä mennä yksin. Kysyin lapseltani ja hän sanoi, että se sopii hänelle. Hän oli jo yli 110cm, joka vaaditaan tuohon laitteeseen, että pääsee yksin. Niin mä huojentuneena kävelin sivuun häntä odottamaan. Pääsin pälkähästä, kiitos kilojeni. 

Poika meni kierroksen yksin ja istui tosiaan etummaisena. Jossain vaiheessa näin, että hän hieman siellä hymyili tai oli vain totisena. Luulen, että taisi kuitenkin ihan vähän jännittää, kun ei halunnut yksin uudestaan. Suuntasimme muihin laitteisiin.

Ilma oli valitettavasti sateinen. Meillä oli kuitenkin vedenkestävät päällivaatteet ja väistelimme lätäköitä. Suurimpien sateiden aikana olimme laitteissa, joissa on katos päällä tai kävimme syömässä. Suurimman rankkasateen aikana olimme Teemu Nallen talossa ja askartelimme lepakoita. Näin vältyimme isommilta kastumisilta. Sade ei päiväämme haitannut.

Huvipuistoa oli koristeltu kauhuteeman mukaisesti. Illalla avattiin kauhukäytävä. Sinne oli kuitenkin sen pituinen jono, että jätimme sen siinä vaiheessa iltaa väliin. Varsinkin, kun emme poikaa halunneet sinne viedä.

Päättäjäisten kunniaksi paikalla oli myös erilaisia musiikkiesiintyjiä ja tulishow. Katsoimme pari tulishowta ja meidän pieni katsoi sen tosi tarkasti. Kerrankin oli ihan hiljaa ja paikoillaan koko esityksen ajan. Toista esitystä illemmalla oikein juoksi katsomaan, kun satuimme paikalle.

Päättäjäiset olisi vielä kruunannut suuri ilotulitus klo 22.00. Me kuitenkin halusimme lähteä jo aikaisemmin pois, sillä kotiin Turkuun oli tuntien ajomatka. Lähtemisemme hieman venyi ja lähdimme vasta noin klo 21.30. 

Oli hyvä päätös lähteä ennen ilotulitusta, sillä autoja tuli letkassa vain lisää parkkipaikalle ja niitä tuli vastaan vielä pitkät matkat. Olisi ollut ruuhkaista lähteä myöhemmin kotiin. Itse olen jo niin monet ilotulitukset elämässäni nähnyt ettei ne ole niin iso juttu. Poika nukahti pienen iltapurtavan jälkeen autoon. Kotona olimme hieman ennen klo 02.00. Väsyneinä, mutta onnellisina nukkumaan.