Matkalla ilman lasta

Uudet kokemukset tuovat ihania muistoja kiikkustuoliin. Tämä kuva on otettu mökillä.

Mulla on nyt vapaata aikaa ja veronpalautuksiakin tipahti hieman tilille. Isäntä työskentelee ja poika on dagiksessa nyt kolmatta viikkoa 2,5 kuukauden kesätauon jälkeen. Tarjoutui oiva hetki lähteä reissuun.

Yksin en tykkää matkustaa, mutta siskollani sattui olemaan kesäloma. Siitä se ajatus sitten lähti!

Tää on eka kerta, kun olen kokonaisen viikon erossa lapsestani. Hän täyttää pian viisi vuotta. Yksi yö yleensä ollaan maksimissaan taidettu olla erossa. Keväällä tosin poika pääsi isovanhempien matkaan Legolandiin, jossa olivat kolme yötä. Se meni oikein hyvin, mutta kukapa ei Legolandissa viihtyisi.

Mukava välillä nostaa jalat ylös ja istua ihan rauhassa.

Hieman jännitti kuitenkin nyt jättää poika isänsä kanssa kaksin arkeen, sillä hän on sellainen äitinpoika. Se on selvää, kun olen kuitenkin ollut hänen kanssaan monta vuotta kotona ja ollaan tehty aina paljon kaikkea kaksistaan.

Mieheni on saanut enemmän nauttia omasta ajasta, kun ollaan pojan kanssa oltu yökylissä. Lisäksi hän työskenteli arjet viime vuonna 250 kilometrin päässä ja tietysti asui myös toisella paikkakunnalla. Taisi hän myös käydä isänsä kanssa pienellä reissulla. Mukavaa, että kumpikin siis saa hieman omaa aikaa.

Ollaan kuitenkin melkein joka päivä soitettu videopuheluita täällä matkalla ja vaihdettu kuulumisia. Kotona kaikki on kuuleman mukaan mennyt oikein hyvin.
Ekana yönä oli kovin äitiä kaivattu, mutta muuten ei ole ikävä ainakaan pojasta näkynyt. Tokan yön oli jo nukkunut sikeästi aamuun asti.

He ovat myös tehneet kaikkea kivaa yhdessä. Päivät tietysti on mennyt dagiksessa leikkien kavereiden kanssa.
Yhteiseen iltaohjelmaan miehellä ja pojalla on kuulunut mm. jätskillä käyntiä, hamppareita ja junien bongailu. Kun on mukavaa hieman erilaista tekemistä niin saa muuta ajateltavaa ja aika kuluu paremmin.

Perjantaina miehelläni oli juhlat työporukan kanssa ja silloin Fammo tuli Turkuun hoitamaan poikaa. Luksus aikaa siis pojalla!

Lauantaina oli pojan ensimmäinen juoksukisa Paavo Nurmi minimarathon, jossa hän juoksi 700m. Sain videota ja kuvia juoksusta, kun en itse päässyt katsomaan. Olisi kuitenkin kiva ollut olla livenä katsomassa ja kannustamassa. Hyvin oli juoksukin mennyt.

Sunnuntaina he olivat viettäneet päivän Hop Lopissa. Ei poika välillä edes sen enempää välittänyt videopuheluita äidin kanssa puhella vaan kiirehti leikkeihinsä. Mukava tietää, että kotona on kaikki hyvin.

Pieni irtiotto arjesta ja perheestä on tehnyt hyvää. Meillä on siskon kanssa ollut ihan huippu kivaa reissussa. Siitä tulen sitten myöhemmin kirjoittelemaan. Ihana taas palata perheen pariin ja antaa isot halit! Pieni irtiotto teki kyllä hyvää. Tämän jälkeen arki taas maistuu ihanalta. Ja jaksaa myös paremmin pitkän talven yli.

Oletteko te olleet ilman perhettä matkoilla? Tai matkustaneet ihan yksin? Yksin matkustaminen on kuulemma nouseva trendi. Mä mieluusti otan kaverin mukaan jakamaan hienot matkakokemukset.