Me ajeltiin viikolla pojan kanssa Saloon mummolaan. Ajamme aina Halikon ohi, mutta siellä tulee harvemmin pysähdyttyä. Korkeintaan kauppaan tai syömään. Seudut ovat pienestä pitäen tuttuja, mutta itse nähtävyyksiin on harvemmin tai josko koskaan tullut tutustuttua.
Kuulin kaveriltani pienestä puistosta Halikossa, jossa koekasvatetaan atsaleoita. Kävimme kurkkaamassa, kun kukkaset vielä olivat kukassa. Todella kaunis paikka. Atsaleoita oli monen värisiä ja erilaisia. Alue ei mikään suuren suuri ole, mutta jos siellä päin liikkuu kukinta-aikaan niin kukkien ystävänä kannattaa käydä kurkkaamassa.
Seuraavaksi suuntasimme Halikon vanhaan kirkkoon, joka on rakennettu 1400-luvulla. Kävimme ihastelemassa sisällä ja näin kesäaikaan monissa kirkoissa on kesäoppaat, jotka osaavat kertoa kirkosta ja sen historiasta. Kävimme myös hautausmaalla katsomassa, sillä siellä on sukulaisia haudattuna.
Halikon kirkko on nykyään ristinmuotoinen. Tämän asun se sai, kun seurakunta laajeni ja piti 1600-luvun alussa suurentaa kirkkoa. Kirkkoon astuessa kiinnitin ensin huomiota pinkin värisiin seiniin. Harvemmin näkee sellaisia kirkoissa. Seiniin on myös maalattu pylväiden kuvia. Aikoinaan siellä on ollut perinteinen holvikattu ja pylväitä, jotka on poistettu.
Seinälle on laitettu vanha puinen taulu, jossa on kolme viisasta miestä ja Maria Jeesus-lapsen kanssa. Taulu on monta sataa vuotta vanha. Se on jossain vaiheessa heitetty vintille ja ajateltu ettei vanhaaa, kulunutta kehtaa näyttää. Taulu löytyi unohdettuna sahanpurujen seasta.
Kahden kilometrin päässä kirkosta sijaitsee kartano. Siellä on asunut aatelisia, joiden hautoja löytyy hautausmaalta ja osa on kirkkoon haudattu.
Ennen oli tapana haudata kaikki kirkon lattian alle. Sieltä nousi aikamoiset hajut aina kun lattia piti avata seuraavaa hautausta varten.
Meillä oli siskoni mukana ja hän tiesi sanoa, että Halikon museo on auki. Itse rakennuksen tiesin ja osasin sinne ajaakin, mutta sisällä en muista koskaan käyneeni.
Museoon on ilmainen sisäänpääsy. Alimmassa kerroksessa oli vanhan ajan työvälineitä (peltotöihin, suutarin tarvikkeita, kudontatarvikkeita yms.). Yläkerrasta löytyi näyttely. Ylimmässä kerroksessa oli vanhan koulun tavaroita, erilaisia aseita ja etikettejä. Enpä ollut tiennyt, että Wiurilassa on joskus painettu olutta ja nuo etiketit olivat niiden pullojen etikettejä.
Lopuksi kävimme vielä Kuiron leipomossa herkuttelemassa. Seuraavaankin kertaan jäi siis vielä ihmeteltävää ja tutkittavaa. Wiurilan alue on ennestään tuttu, mutta on kaunista paikkaa. Siellä kannattaa käydä putiikissa ja näyttelyssä.
Halikko on kaunista aluetta. Sellaista ihanaa perinne maisemaa, jossa kulkee joki ja on paljon kukkulaa ja peltoa. Vesitorni ison kallion päällä on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. Myös meidän neljä vuotias sanoo aina ohi ajaessamme sen olevan hänen merirosvotorninsa. Näihin piipahtaa nopeasti moottoritieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun piristät päivääni kommentillasi!