Pieni kaunis Juodkrantén kylä Neringassa, Liettuan Kuurin kynnäällä on kesällä kaunis paikka. Omakotitalot ovat koristeellisia ja värikkäitä. Niitä on mukava katsella ja kävellä ympäriinsä pienessä kylässä. Me kävimme Baltian kierroksellamme muutaman tunnin pikaisella reissulla Liettuan puolella Kuurin kynnäällä. Alue on luonnonsuojelualuetta ja autoilijoilta peritään lauttamaksun lisäksi pieni tullimaksu.
Kävimme katsomassa Kuurin kynnään päänähtävyyttä, Euroopan suurimpia dyynejä. Niistä enemmän löydät aikaisemmasta postauksestani: Kuurinkynnäs. Takaisin menomatkalla lautalle pysähdyimme matkan varrella sijaitsevaan Juodkranén kylään. Se on Liettuan uusimpia matkailukohteita.
Toinen pieni kylä Kuurin kynnäällä Liettuan puolella on Nida. Kynnäksen mantereen puoleinen osa kuuluu Venäjälle ja sinne mennessä tarvitsee viisumin. Nida sijaitsee lähellä raja-aluetta ja siellä on nobelisti Thomas Mannin kesähuvila, joka nykyään toimii museona.
Toinen pieni kylä Kuurin kynnäällä Liettuan puolella on Nida. Kynnäksen mantereen puoleinen osa kuuluu Venäjälle ja sinne mennessä tarvitsee viisumin. Nida sijaitsee lähellä raja-aluetta ja siellä on nobelisti Thomas Mannin kesähuvila, joka nykyään toimii museona.
Kylillä on moninainen historia, sillä niiden sijaintia on jouduttu historian saatossa siirtämään dyynien vallatessa tilaa ja peittäessä kyliä. Juodkranté oli saksalaiselta nimeltään Schwarzortin. Saksan menettäessä ensimmäisessä maailmansodassa Itä-Preussin pohjoisosat tuli kylästä osa Liettuaa. Liettualaiset antoivat kylälle sen nykyisen nimen Juodkranté. 1940 Liettuasta tuli osa Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton aikana Kuurin kynnäälle ei ulkopuoliset päässeet. Liettua itsenäistyi 1991, jolloin alue palasi Liettualle.
 |
| Allekirjoittanut ja poika ekalla perheen kesälomamatkalla. Isäntä on ikuistanut kuvan. |
Kylän läpi kulkee autotie. Koska kylä näytti niin ihastuttavalta pysähdyimme ja lähdimme ihailemaan kylää jalkaisin. Juodkrantéssa on paljon kauniita taloja ja pieni tiilikirkko. Jatkoimme matkaa rantapromenadia pitkin. Sen varrella oli kivistä tehtyjä taideteoksia. Kirkolta rantaan päin sijaitsi pari kivannäköistä ravintolaa. Kävimme toisessa nauttimassa hieman mahan täytettä.
Jatkoimme matkaa autolla takaisin autolautalle ja kohti Klaipedaa. Klaipedassa olimmekin pian, sillä lauttamatka kestää vain noin viitisen minuuttia.
Seuraavaksi siis juttua satamakaupunki Klaipedasta.
Täältä pääset kurkkaamaan Baltian autokierroksemme kaikki jutut:
Pysyt paremmin mukana matkassa, kun seuraat blogia facebookissa
tai Instagramissa @kotonajakaupungilla.
tai Instagramissa @kotonajakaupungilla.
Olisi kiva kuulla myös jos sinulla on kivoja vinkkejä Baltiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun piristät päivääni kommentillasi!