Yksinhuoltajaksi -muutoksia arjessa

Minä ja poika noin vuosi sitten.

Instagramissa mua seuranneet ovatkin ehkä jo huomanneet muutoksen meidän perheen arjessa. Asun nyt kaksin meidän 3-vuotiaan kanssa.

Mistään erosta ei siis kuitenkaan ole kyse. Mieheni oli kauan töissä niin, että työskenteli vain kolmena arkipäivänä. Nyt hän kaipasi hieman muutosta (vaikuttaahan se myös palkkaankin) ja uusia haasteita, jotta voisi toimia monipuolisesti ammatissaan. Hän saikin mukavan uuden työpaikan uusine haasteineen. Uuden työn miinuspuolena tuli muutto satojen kilometrien päähän. Nyt meillä on kaksi kotia "pikku koti" Pietarsaaressa ja "iso koti" Turussa.

Mä olen siis pojan kanssa Turussa arkisin. Itselläni työsuhde jatkuu vielä muutaman kuukauden ja pojalla on hoitopaikka, joka on tuttu ja turvallinen. Hän myös vaikuttaa siellä viihtyvän ja on kavereita. Päätimme yhteistuumin, että emme ainakaan vielä lähde mieheni perässä Pietarsaareen. Kyseessä on kuitenkin vain nelisen kuukautta ja se on lyhyt aika ihmisen elämässä.

Tarkoitus on, että olemme yhdessä aina viikonloppuisin. Miestäni ei myöskään sido työaikalaki, joten hän voi toisinaan myös tehdä vaikka etätyötä. Itselläni on myös jokunen lomapäivä pidettävänä jolloin varmasti mennään Pietarsaareen.

Nyt viikonloppuna olimmekin ekaa kertaa pojan kanssa katsomassa pikku kotia. Tosin poika sanoi, että ei se ole mikään pikku koti, se on iso koti. Mutta on kuitenkin hieman pienempi kuin meidän iso koti.

Uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Kyllä nää päivät, viikot ja kuukaudet nopeasti menee.
Huomennakin on taas perjantai ja näemme jälleen. Juurihan tää viikko vasta alkoi...

Eiköhän tämän muutaman kuukauden arkiyh-äitiyden elämän jaksa ihan kunnialla (ainakin toivottavasti) vetää läpi.