Ankkatauluja Ateneumissa -kulttuuria perheen kanssa

Näyttääkö jotenkin tutulta? Ateneumista löytyy nyt ankkatauluja. Kuvassa Nantti Vonriktin maalaus Taistelevat Ankat. Inspiraatio tauluun on löytynyt Ferdinand Von Wrightin taulusta Taistelevat Metsot.

Kävimme pari viikonloppua sitten perheen kanssa ihastelemassa Helsingissä Ateneumissa ankkatauluja. Taidemuseo Ateneumissa on esillä kaikille Aku Ankka -faneille ihania tauluja.

Ankkalinnassa sijaitseva Ankallisgalleria on tuonut taidettaan esille ensi kertaa muualle. Näyttely on esillä 25.2.2018 asti. Eli vielä on vähän aikaa käydä kurkkaamassa nämä ihanat taideteokset.

Aku Ankka -sarjakuvista on perinteisesti löytynyt hauskoja nimimuunnoksia tutuille julkisuuden henkilöille tai tunnetuille paikoille. Nyt myös kuvat ovat saaneet vastaavan muodon, kun Ankkalinnan taiteilijat ovat inspiroituneet meille monille tutuista tauluista kuten Taistelevat metsot.

Ateneumissa voi nyt ihastella mm. Alpertti Aatelviltin, Akseli Kala-Kallelan ja Huuko Simpuran maalauksia. Ankallisgallerian aarteita ovat mm. Ankapoika ja varis, Leikkiviä ankanpoikia rannalla ja Taistelevat Ankat.

Yllä: Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla. Alla: Alpertti Aatelviltin Leikkiviä ankanpoikia rannalla

Akseli Kala-Kallelan Ankanpoika ja varis ja Akseli Gallen-Kallelan Poika ja Varis.

Ateneumin näyttelyssä on myös taulujen vieressä pieni kuvaus tauluista. Esimerkiksi Ankan poika ja varis taulusta kerrotaan, että siinä on tarina Roope Ankan toisesta lantista. Ensilantin tarinahan on kaikille Roopen ystäville tuttu. Taulussa nuori Roope vaihtaa variksen löytämän kolikon leivänmuruun, jonka jälkeen Roope laittoin lantin visusti taskuunsa.

Nämä taulut olivat itselleni ihan uusia tuttavuuksia taiteessa. Tykkään näistä kaikista kovasti.  Yllä: Huuko Simpuran Iltaa ja köyhyyttä kohti ja Hugo Simbergin Iltaa kohti. Alla: Altti Fasaanin Elämäntaiteilija Hannu Hanhi ja Antti Favénin Taiteilija Fahle Basilier.

Käynnissä on myös Von Wright -näyttely, jossa on esillä myös paljon muita veljesten maalauksia ja muutakin taidetta. Löytyy sieltä myös ankkalinnalainsen Nantti Vonriktinkin taideteos Taistelevat Ankat.

Oli ilo katsoa miten paljon eri ikäisiä ihmisiä taidemuseossa oli. Varsinkin lapsia/lapsiperheitä oli tässä näyttelyssä kivasti. Itsekin oli ilo mennä huoneesta toiseen ja etsiä sieltä ankkataulu ja sen jälkeen katsoa mitä taulua se muistuttaa (ellei se nyt ollut niin suuri klassikko, että entuudestaan sen tunnistin) ja verrata niitä.

Yllä: Alpetti Aatelviltti, Ankkalinna raatihuoneen torilla. Alla: Albert Edelfeltin Pariisin Luxembourgin puistossa. Tässä näkee koko eron tauluissa. Ankkataulut ovat melko pieniä kooltaan, mutta sitäkin ihastuttavampia.

Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka ja Alpertti Aatelviltin Isoäiti Mummo.

Ankkataulut ovat saaneet ihmiset liikkeellä taiteen ääreen. Harvemmin itse olen joutunut Suomessa jonottamaan vuoroani katsoa jotain teosta. Ei nyt mitään hirveää ryysistäkään onneksi ollut.

Meidän kolme vuotiaskin oli innoissaan tauluista. Lähes kaikista. Pääsi hän kuuntelemaan kanteleen soittoakin korvaluureista. Ja parasta oli päästä istumaan Aku Ankan punaiseen autoon, joka oli museokaupan edessä.

Tästä museokierroksesta jäi todella hyvä fiilis myös pienen lapsen kanssa.

Itse ehdin kiertää vielä Von Wright -näyttelyn rauhassa, sillä poika nukahti kärryihin (Ankkatauluesite kädessään), jotka olivat meillä kierroksella mukana.

Akseli Kala-Kallelan Aku Ankan setä ja Ankervon kirous. Oikealla Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti ja Kullervon kirous.

Yläkerrasta löytyi huone, jossa sai piirtää ja kokeilla taitojaan esim. linnun piirtämisessä. Myös kaverin kuvan voisi piirtää vanhan aikaisella kameraobskuralla.

Kotiin viemisiksi ostettiin vielä erikois Aku Ankka -lehti.


Oletko käynyt katsomassa näyttelyn tai aiotko vielä mennä?