Raskausajan muistot

En nyt muistele raskausaikaani siinä valossa, että olisin raskaana (tutuille ihan vain tiedoksi) vaan tämä aihe on Mammalandian lokakuun yhteistyöpostauksen aihe. Palaan siis kolmen neljän vuoden takaisiin aikoihin. Poikammehan täytti juuri vähän aikaa sitten kolme vuotta.

Mulla oli tosi ihana raskausaika ja olin tosi onnellinen. Odotimme mieheni kanssa innolla vauvaa. Ihanaa oli, että mieheni oli myös niin mukana asiassa ja hän oli melkein aina mukana neuvolassa ja ultraäänessä. Mieleeni on erityisesti jäänyt illat, kun katsomme yhdessä tv:tä ja hän hieroo mahaani.

Autoreissulla Pärnussa.

En tiedä onko raskaus yleensä sellainen (kliseinen) kuin elokuvissa näytetään. Itse en ainakaan kertaakaan oksentanut eikä tietyt ruuat tai tuoksut etoneet minua mitenkään (etukäteen kuvittelin, että tämä olisi mulle aiheuttanut vaikeuksia). Herkkujakaan ei  sen enemäpää tehnyt mieli. Eikä mulla nyt mielialakaan mitenkään pahemmin vaihdellut.

Melko myöhäisessä vaiheessa sain lähetteen sokerirasitukseen neuvolasta ja todettiinkin raskausdiabetes. Koska se ei ollut kovin paha niin ensin koitettiin pari viikkoa hoitaa sitä ruokavaliolla, mutta se oli tosi vaikeaa ja ei onnistunut (vaikka siis kuinka olin syömättä herkkuja). Sitten sain tabletteja, jolla hoidettiin radia.

Söin koko raskauden ajan terveellisesti ja vältin kaikkia ruokia mitä neuvolasta saadussa listassa oli lueteltu. Paino kuitenkin nousi n.10kg. Suuri osa oli kuitenkin onneksi vain kehoon kertynyttä nestettä.

Loppuraskauden aikaan illan vietossa Salossa.

Mä olin vain parina päivänä muutaman tunnin töissä, joten voisin nauttia hyvin vapaa-ajastani ja olla vielä hetken rauhassa omissa oloissani. Tykkäsin käydä kirppareilla kiertelemässä ja ostelin niistä ja kaupoista vauvatarvikkeita ja vaatteita (ehkä liikaakin).

Välillä mietti, että onko vauvalla varmasti kaikki hyvin, kun vauvapalstoilla muut niin kertoivat miten vauva potkii ja liikkuu. Kyllä minä juuri ja juuri jonkun potkun vuorokaudessa tunsin. Kaikki oli kuitenkin onneksi hyvin. Minä nukuin yöni oikein hyvin ja sikeästi, kun pienen potkimiset eivät häirinneet. Välillä kyllä käteni puutuivat ja niitä piti ravistella. Ihan loppuraskaudesta vauva painoi välillä kylkeäni kovin. Siinä vaiheessa myös potkut tuntuivat selkeästi, mutta eivät edelleenkään häiritsevästi. Myöskään vessassa ei tarvinnut rampata.

Raskausaikana liityin muutamaan facebookryhmään, joissa oli odottavia äitejä. Niistä sai mukavasti vertaistukea ja hyviä neuvoja. Osan kanssa ollaan myös tehty vauvatreffejä ja vietetty äitien iltaa. Itselläni ei pahemmin ollut muutoin odottajakavereita. Siskoiltani sain kuitenkin hyviä vinkkejä niin synnytykseen kuin vauvanhoitoonkin.

Tyksissä odottavin mielin.

Tein asioita aika normaalisti. Alkoholia en tosin tietenkään juonut ollenkaan kuin vain täysin alkoholittomia viinejä ja skumppia. Niistäkin löytyy oikeasti aika hyviä (mutta myös niitä huonoja). Tupakoi en muutenkaan. Mökille pääsee vain veneellä nin sinne ajeltiin varovasti (niin mieheni kuin hänen isänsäkin), sillä nopea vene voi välillä lyödä aaltoihin kovinkin ja pomput tuntua mahassa. Raskaus ei kuitenkaan vielä ollut ihan niin lopussa niin uskalsin vielä matkustaa veneillen. Polkupyörällä kuljin paljon niin kuin normaalistin (niin kauan kuin töissä olin). Keväisen lomareissun teimme mieheni kanssa lentäen Gdanskiin. Aloitimme myös uuden harrastuksen, jossa kävimme usein kesällä.

Mieleeni on jäänyt töistä erään ihanan rouvan sanat, että näkee miten minä oikein hehkun. Raskaus vaan sopii joillekin, hän lisäsi. Mulla kyllä varmaan oli tosi helppo raskaus.  Olen sanonut, että jos joskus taas olisin raskaana niin silloin varmaan tulisi kaikki vaivat tämänkin edestä. Ei aina ole niitä raskaustarinoita joilla pelotellaan lapsettomia.

Koska raskaus oli niin helppo ja mitään ennakkomerkkejä synnytyksestä ei ollut niin ajattelin raskauden menevän parikin viikkoa yli lasketun ajan. Toisin kuitenkin kävi ja lapsivedet menivät jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Mulla oli sairaalakassi onneksi jo pakattu edellisenä päivänä (olikohan se joku enne) ja muutoinkin melkein kaikki oli valmiina odottamassa vauvaa. Pesänrakennusvietti, kun oli suuri.

Jokainen raskaus on erilainen. Omani oli helppo ja ihanaa aikaa, jota muistelen lämmöllä.
Millaisia raskauksia teillä on ollut?

Noin puolen vuorokauden iässä.

Ihanan raskauden kruunasi upea synnytyskokemus ja paras asia elämässäni, maailman rakkain pieni poika.