Rock of Ages - Kasarimusikaali

Päätettin isosiskon kanssa lähteä vähän viihteelle. Isännät jäivät meille lasten kanssa ja me suuntasimme pienille pikkujouluille jo lokakuun lopulla. Domino teatterissa oli  (ja on edelleen) Rock of Ages -musikaali, joka kuullosti hyvältä. Sinne siis! Olimme siis katsomassa ennakkonäytöstä.

Rock of Ages on maailman kuulu musikaali ja siitä on tehty myös elokuva. Ihanaa, että saimme oman versiomme tänne Turkuunkin. Hyvin näytti yleisöön uppoavan. Esitys sai jo alkumetreillä yleisön mukaansa taputtamaan tahtia. 

Tunnelma oli jännä, leffateatterimainen, kun saavuimme paikalle. Mutta Domino-teatterihan on siis vanha leffateatteri. Penkit olivat mukavat. Esityslavalle oli luotu tosi upeat lavasteet. Sieltä löytyi kerroksellisuutta, katuja ja Whiskey Bar sekä tietenkin neonvalokylttejä, kuten 80-luvulle kuuluu. Näytöksessä käytettiin hyvin hyväksi kaikkia paikkoja lavasta ja lavasteista. Olipa siellä muutama tanssitankokin.

Lavalla käytettiin myös hienosti hyväksi valkokangasta, josta näkyi välillä videota ja välillä hienoja liikkuvia lavasteita.

Rock of Ages on kasarimusikaali. Esityksessä oli paljon musiikkia (kuten musikaaliin tietysti kuuluu) ja lavalla olikin koko esityksen ajan livebändi soittamassa. Tuttuja biisejä kuului paljon vaikka pikkutyttö vielä kasikymmentä luvulla olinkin.

Biisit oli mielestäni valittu hyvin. Hauskinta oli, että samasta kappaleesta voitiin osa laulaa suomeksi ja osa englanniksi. Toimi mielestäni hyvin. Suomennettuna tarinan juonta oli ehkä helpompi seurata (ainakin jos ei osaa niin hyvin englantia). Englanninkielellä taas usein tuli ahaa-elämys, kun tajusi pienen mietinnän jälkeen mikä biisi on kyseessä (hyvin esittivät kyllä, itselläni vain kestää välillä vähän rekisteröidä jos on käännöskappale).

Rock of Agesissä on aika perinteinen tarina. Nuori nainen ja nuori mies lähtevät kunpainenkin yksinään tavoittelemaan haaveitaan. Maalta kaupunkiin yksin muuttava Cherrie haaveilee näyttelijän urasta ja Drew rocktähteydestä. Haaveet eivät oikein toteudu ja tie vie toisaalle päämääriä tavoitellessa. Syntyy kuitenkin rakkaustarina. Rakkautta, haikeutta, rockia, jälleenkohtaamisia ja onnellisia loppuja. Enpä kerro enempää vaan käykää itse katsomassa.

Drewtä näyttelee Mikael Saari, joka on tuttu Uuden musiikin kilpailusta. Cherrienä on Anna Victoria Eriksson. Siinä upea ja näyttävä esiintyjäpari. Voi vain ihailla heidän taitojaan. Tanssia, laulua, ketteryyttä (ja tietysti esiintymistaitoja). Ja ulkonäkökin on vetoava. Esitys toisinaan tihkuukin seksiä, kasari rockin tyyliin.

Itse odotin eniten Veeti Kallion roolisuoritusta. Hän näyttelee rockkaaja Stacee Jaxxia. Kallio sopii habitukseltaan oikein mainiosti tähän rooliin tatuointeineen ja lihaksineen. Odotin kuitenkin ehkä jotain vielä repäisevämpää musiikkikohtausta, jossa hän olisi ollut.

Mun on pitänyt tätä juttua kirjoittaa jo jonkin aikaa, mutta on ollut pari muuttujaa elämässä. Muistan kuitenkin esityksen hyvin, sillä sen verran kiinnostava ja upea esitys oli. Täytyy vaan joskus huoahtaa ja ihailla miten jotkut osaavat laulaa (varsinkin, kun itse en osaa pätkääkään).

Vielä ehdit viettämään pikkujoulut tai joulun välipäivinä istumaan rennosti sulattelemaan joulukinkkua tämän näytöksen parissa. Kannattaa mennä!

Löydät tarkempaa tietoa mm. esityksestä, kokoonpanosta ja lipuista täältä.

Jutun kuvat ovat Otto-Ville Väätäisen ottamia.