Vauvan kanssa kotiin

Siitä tuli eilen tasan kaksi vuotta, kun pääsin vauvan kanssa ekaa kertaa kotiin. Poika syntyi yöllä perjantain puolella 3.10. Synnytyksestä kirjoitan joskus erikseen. Se on sen verran pitkä tarina se. 

Vauvalla oli havaittiin hieman keltaisuutta, joten sitä tarkkailtiin sairaalassa. Poika oli pieni (2450g) ja kuulemma silloin on todennäköisempää, että tulee keltaisuutta. Sitä tarkkailtiin aamulla otettavalla verikokeella. Hoitaja kävi sen huoneessa ottamassa. Näyte otettiin jalkapohjasta ja sitä piti lämmittää aina ennen näytteen ottamista. Sitä oli vaikea saada, varsinkin, kun ne jalatkin olivat niin valtavan pienet. Myöhemmin päivällä tuli tieto, että keltaisuus arvot eivät olleet menneet rajan ylitse (vaikka olivatkin koholla). Parina seuraavana aamuna sama juttu. Arvot olivat nousussa, mutta eivät menneet rajan ylitse. Emme päässeet kotiin vielä sunnuntaina, kuten oli alun perin arvioitu.

Maanantaina 6.10. isäntä sitten haki minut ja vauvan koulupäivänsä päätteeksi TYKSistä. Vaatteiden kanssa oli hieman miettimistä, sillä meillä ei ollut niin pieniä vaatteita. Yritin miehelle selittää puhelimitse edellisenä iltana mitä vaatteita tuo sairaalaan ja hän lähetti niistä kuvia kännykällä. Jotkut suht pienet löytyivät puettavaksi, mutta silti poika tuntui hukkuvan niihin.

Maanantaina 6.10.2014 pääsimme lähtemään kotiin. Se oli jotenkin haikeaa, sillä olo sairaalassa oli tuntunut turvalliselta ja helpolta. Kotona olisin "ihan yksin" täysin uuden asian kanssa kaikkine ihmetyksineen. Toisaalta oli ihanaa päästä kotiin oman ihanan pienen pienen käärön kanssa viettämään perhe-elämää.

Lapsi turvakaukaloon ja autoon. Seuraavana etappinamme oli kauppakeskus Skanssi, sillä meidän piti käydän apteekista ostamassa pojalle mm. keskostippoja, joita lääkäri oli määrännyt. Isäntä odotti vauvan kanssa sillä aikaa autossa. Mä juoksin äkkiä vaateliikkeitä läpi ja yritin löytää pieniä lasten vaatteita. Sillon siellä oli tasan yksi liike (KappAhl), josta löytyi pieniä (koon 44) vauvanvaatteita. Muissa ei joko ollut tai olivat loppuneet. KappAhlliin oli kuulemma juuri tullut uusi erä. Sieltä sitten lähti mukaan muutamat ihanat Newbie-merkkiset vaatteet ja sukkia.

Alussa tosiaan käytössä oli koon 44 vaatteet. Käytettiin sitten vauvan kanssa samaa kokoa, heh!

Pieniä vaatteita oli tosi vaikea löytää. Onneksi parissa vuodessa on tullut enemmän tarjontaa (ainakin tänne Turkuun). Nuo silloin niin telttamaiset vaatteet näyttävät nykyään joltain mini vaatteilta. Tai sitähän ne ovat varmasti aina olleet. Suhteellista kaikki.

Toinen asia mitä sai etsiä pitkin Turkua olivat vaipat. Pienet nolla koon vaipat. Niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Tai ainakin kolme isoa marketti isäntä kävi läpi. Voi olla ettei vain osannut etsiä...

Fammo toi muutamana kertana vaippoja tuliaiseksi, kun kävi vauvaa katsomassa. Ne ovat kyllä tervetulleita tuliaisia vauvakotiin! (Kunhan ei ole kestovaippailija).

Tällä hetkellä mulla on yksi minibody ja sukat seinällä koristeena. Olen suunnitellut laittavani ne jonkinlaisiin raameihin tauluksi. Katsotaan jos jossain vaiheessa ehdin jotain kehitellä.

Vaikka olimme päässet jo kotiin niin keltaisuusarvot olivat vielä kuitenkin koholla ja meidän piti seuraavana aamuna mennä Tyksiin ottamaan verinäyte. Ja taas seuraavana. Sitten keltaisuusarvo oli lähtenyt laskuun. Ihanaa! Mikä helpotus!

Onnellinen äiti (silmäpusseineen) ja vauva n.1kk.