Syksyinen metsäretki

Tänään olin taaperon kanssa pienellä syksyisellä metsäretkellä. Meidän koti on aivan lenkkipolkujen vieressä, joten metsään ei ole pitkä matka vaikka kaupungin lähiössä asutaankin. Meidän lähimetsissä on kivasti erilaista maastoa ja kivoja isoja kallioita. Tänään oltiin taaperon kanssa tutustumassa hieman luontoon.

Tajusin, että vaikka olen itse luontoihminen (en kyllä ole viime vuosina kauheasti ehtinyt luontoon) niin lapseni ei ole kovin paljoa liikkunut esimerkiksi metsässä. Toki me mökkeillessä ollaan liikuttu metsällä, mutta silloin hän on ollut pienempi ja kulkenut kantorepussa. Tänä vuonna taas ollaan käyty metsällä, kun poika on nukkunut ja voinut olla isovanhempien hoidossa sillä aikaa. Mökin rantakallioilla ja takapihalla ollaan kyllä vietetty aikaa.

Metsäreissu meni hyvin ja poika käveli poluilla (ja vähän sivussakin) sekä kiipeili kallioilla. Kulkeminen alkaa alla jo niin hyvää. Toki muutaman kerran polulla kaatui, kun vauhtia oli paljon. Polun vieressä olleessaan jalka tarttui hieman kuivuneisiin saniaisiin ja äitiä tarvittiin avuksi. Sanoi "kiinni", joten tajusin.

Keppejä otettiin maasta, sillä viime viikonloppuna olimme isovanhempien luona Tammisaaressa, jossa on koira. Kuljimme Ramsholmenissa ulkoiluttamassa koiraa ja taapero halusi koko ajan heittää löytämiään keppejä koiralle.

Yksi isompi keppi näytti ihan kävelysauvalla. Taapero hieman siihen nojailikin kulkiessaan. Se jäi kuitenkin jossain vaiheessa retkeä pois. Meillä oli vain pieni ulkoiluhetki, joten sen enempää eväitä ei ollut mukana. Taskussani oli yksi Piltin välipalapatukka. Niistä meidän taapero tykkää kovasti.

Istuimme myös kalliolla ja mä keräsin puolukoita joita vielä vähän löytyi. Taapero söi niitä sitten innoissaan. Matkan teko meinasi katketa, kun olisi vain pitänyt saada mera, mera! (siis lisää puolukoita). Pikku hiljaa kävelimme kotiin päin ja taapero sai puolukoita aina, kun niitä eteen tuli.

Olen suunnitellut jo hieman seuraavia metsäretkiä. Luultavasti lähdemme vähän patikoimaan mikäli ilmat pysyvät ihan kivoina. Pitkiä reissuja ei voida tehdä, sillä meidän taapero ei ole innokas kävelijä. Kävelee ja juoksee kyllä tosi hyvin, mutta haluaisi mieluummin olla sylissä (ja toisinaan rattaat kelpaavat myös).

Toivottavasti saan opetettu myös pojalle luonnon tärkeyden ja ihanuuden. Pienestä pitäen, kun metsillä tottuu olemaan niin varmasti ainakin jotain luonnosta oppii.