Vielä viime kesänä ja syksyllä meidän vaavi oli vielä vähän pieni pihaleikkeihin. Nyt vauvasta on tullut pieni menevä taapero ja pihaleikit maistuvat. Staffan roikkuukin välillä asuntomme ulko-oven kahvassa, koputtelee oveen tai yrittää tunkea kenkiä jalkaansa osoittaakseen, että haluaisi pihalle leikkimään. Meidän taloyhtiössä on ihan kiva ja tilava leikkialue.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet melko kauniita ja välillä lämpimiäkin. Ollaan niistä nautittu pihalla leikkien ja vaunuilla kärrytellen, kun ollaan vain ehditty. Meiltä löytyy erilaisia hiekkaleluja ja ollaan tehty hiekkakakkuja sekä muuten vain ihmetelty hiekkaa. Ulkona olon jälkeen yleensä maistuu hyvin ruoka ja varsinkin päiväunet (toisinaan myös äidille), jotka ovat noin kolmetuntiset.
Staffan on todella kova kiipeilemään joka paikkaan ja olikin jo innolla kiipeämässä leikkialueella olevaan torniin. Tornista lähtevä liukumäki on melko pitkä ja jyrkkä pikkuisesta, joten äiti saa auttaa liukumäkeen mentäessä. Liukuminen onkin sitten tosi hauskaa! Ei kun uudestaan ja uudestaan! Niin kuin ne Teletapitkin sanovat.
Viikko sitten huomattiin iloksemme, että keinutkin olivat taas talven jälkeen laitettu paikoilleen. Keinuminen on aina ollut mukavaa puuhaa. Silloin voi pihalta kuulua aikamoista naurua.
Pihalla tapahtuvia juttuja ja muiden lasten puuhia on Staffanista jännä seurata. Välillä täytyy kerätä kiviä ja ihmetellä hiekkaa. Joskus sitä täytyy vähän maistaa jos vaikka maku olisi parantunut!
Nyt odotellaan vielä, että "keinuhevoset" saapuvat pihalle niin päästään niillä ratsastelemaan.
Ihania kuvia. 😊
VastaaPoista