Kotini on linnani

Nyt kun olen näillä talvipakkasilla ollut paljon kotona niin tulee mieleen sanonta kotini on linnani. Lähti siinä sitten mielikuvitus vähän lentämään. Lensi oikein tänne seitsemänteen kerrokseen asti. Eli asutaan kerrostalon toiseksi ylimmässä kerroksessa seiskassa.

Kuva kesälomareissulta 2015 Liettuasta, Trakain linna.

Täältä olisi aika hyvä puolustautua hyökkääjiä vastaan olisivat ne sitten vaikka joku keskiaikainen sotajoukko tai zombiet. Talo sijaitseekin pienen kukkulan päällä.  Parvekkeelta voisi kaataa kuumaa tervaa hyökkääjien niskaan. Meillä ei vain ole tervaa ja isoin kattilakin taitaa olla 7,5 litraa. Ehkä vain keitän vedenkeittimessä kuumaa vettä sen vajaa pari litraa kerrallaan. Saisi kyllä alakerroksien parvekkeilla roikkuvat tupakoitsijat pelätä niskojaan.Tosin pojan vaipparoskiksesta löytyisi ainakin kunnon hajupommit.

Kotitalomme leikkipaikalta päin kuvattuna. 

Ampuma-aseita meiltä ei löydy, eikä tulekaan löytymään. Tai no, nyt mun täytyy heti perua tuo äskeinen, sillä meiltä löytyy kaksi kappaletta jousipyssyjä. Mä ja Frej harrastetaan (on kyllä jäänyt vähälle lapsen synnyttyä) jousiammuntaa. Kunnon jousipyssyt ei kyllä ole mikään lelu. Niillä voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi.

Auringonlasku parvekkeeltamme.

No me tosiaan asutaan toiseksi ylimmässä kerroksessa, joten kai me voidaan ottaa aika lunkisti. Niillä alakerran asukkaillahan se vasta suurempi puolustaminen onkin.

Ei tämä nyt mikään upea sisustuslehtien esittelykoti ole, mutta meille rakas. Kyllä täältäkin löytyy silmää miellyttäviä juttuja. Meidän oma linna, jossa voi olla niin kuin itse haluaa. Kuten kodin kuuluukin olla! Vaikka täällä onkin asioita, joita haluaisin laittaa uusiksi (kuten vanhat kylpyhuoneet ja keittiö) niin kyllä me täällä silti viihdytään ja tykätään olla. Loppujen lopuksi ne ovat vain ulkonäköasioita. Kyllä tuo kokolattiamattokin asiansa ajaa kuten myös ne kylpyhuoneen vanhat valkoiset kaakelit tai 70-luvun keittiökaapit (jotka ollaan kyllä maalattu valkoisiksi). Tosin jos siinä lotossa tulisi vähän enemmän ylimääräistä niin kyllä kämppä menisi vähän uuteen uskoon. Isommalla potilla kyllä muutettaisiin jo johonkin unelmien asuntoon.

Mä elän täällä mun pilvilinnoissani! Jossain vaiheessa haaveenamme on omakotitalo, mutta nyt taitaa olla varaa vain niihin hiekkalinnoihin (tai näin talvella lumilinnoihin, kun nyt tuota luntakin on tullut). Tosin parin viikon kuluttua päästään rakentelemaan niitä hiekkalinnoja ihan kongreettisesti Kanarian Saarille. Sitä odotellessa!

Muutaman vuoden takainen kuva Mallorcalta.