Kissatädillä kylässä

Eiliselle päivälle oli luvattu lumipyryä ja sitä tulikin, mutta ajokeli oli ihan hyvä. Tai no, sai sitä lukea ulosajoista ja kolareista, mutta kelin mukaan pitää ajaa. Autoa oli kuitenkin helppo ohjata ja näkyvyys oli hyvä. Mäkään en hurjastellut, vaikka kaasujalkani saattaakin joskus olla vähän painava. Nyt ajaa vähän eri tavalla kuin ennen, kun on takapenkillä kuljetettavana maailman arvokkain lasti. Staffan!

Onneksi moottoritie on hyvin hoidettu ja sitä pitkin on helppo ajella ne 50 km mummolaan. Samalla käynnillä usein näen pikkusiskoni eli Staffanin kissatädin, heh! Tarpeen vaatiessa matkalla on pari kivaa pysähdyspaikkaakin. Tosin poika usein nukkuu hyvin automatkat.

Meidän mummolassa (siis Äidilläni) on noinkin nuorekas sisustus eli discopalloja roikkumassa. Mummolassa vaan oltiin, syötiin ja kahviteltiin. Äitini naureskeli seuratessaan mitä kaikkea Staffan puuhaili. Staffan oli niin innoissaan tutkiessaan kaikkia paikkoja ja tavaroita, että en saanut häntä edes päiväunille vaikka maattiin sängyssä puolisen tuntia. Päätettiin sitten vain leikkiä ja nauttia mummolassa olosta.

Otettiin Mummo kyytiin ja ajettiin pikkusiskolleni eli kissatädille. Siskollani on kaksi kissaa, Viljo ja Velmu, joista olin kovasti aamulla puhunut Staffanille, että näkisi taas kissoja.

Nuo kissat ovat hieman arkoja ja arastelevat aluksi uusia ihmisiä. Meilläkin menee aina vähän aikaa ennen kuin kissat uskaltavat tulla esille jostain piiloistaan. Tällä kertaa vaikutti siltä, että kissat eivät tule ollenkaan moikkaamaan. Luulin, että saadaan nyt tyytyä tuohon kissatyynyyn.

Parin tunnin jälkeen Viljo kurkkasi olohuoneen ovelta. Staffan ei huomannut mitään, sillä juotin hänelle juuri olohuoneen sohvalla maitoa. Pois jääneet päiväunet alkoivat painaa ja mahan ollessa täynnä alkoi pojan silmätkin mennä kiinni. Hän kuitenkin taas sai jostain energiaa ja huomasi kissan, jota katsoi pitkään.

 Viljo ei oikein välitä lapsista, kun niillä on usein niin kova ääni. Staffan olisi kovasti halunnut silittää Viljoa, kun se oli kiipeilytelineen päällä makailemassa. En kuitenkaan antanut, kun tiesin, että Viljo mitä todennäköisemmin olisi terävillä kynsillään napannut kiinni. Katsottiin sitten vain Viljoa.

Ihmetellään, kun kissa tuli esille. 

Siskon mies availi suurta pakettia, joka heille oli aikaisemmin päivällä tullut. Siellä oli kaikenlaista kissakamaa. Olivat tilanneet nettikaupasta uuden hiekkalaatikon, ruokakupin, alustan ja ison kasan erilaisia kissan ruokia. Se toinen kissa on oikein ahmatti ja toinen taas ei syö paljon mitään.

Kissojen uudet tavarat piti tutkia. Laatutarkastus meneillään.

Kissa jäi lepäilemään löhöpaikkaansa ja me lähdimme takaisin mummolaan. Velmu-kissaa ei tällä kertaa nähty ollenkaan. Arvasin, että automatkalla mummolaan Staffan tietysti nukahtaa vaikka matka ei ole edes pitkä. Ja niin kävi. Laitoin hänet Mummon sängylle ja otin ulkovaatteet pois. Hän nukkui siinä jonkin aikaa kunnes taas heräsi. Vähän aikaa leikki vielä Mummon kanssa ja sitten lähdimme kotia kohti.

Kotiin päin tullessa olisin halunnut vielä käydä matkan varrella olevassa Design Hillissä, mutta tietysti poika oli jo taas nukahtanut autoon. En halunnut häntä herättää ja autoonkaan en uskaltaisi jättää, kun näin kylmällä autokin nopeasti viilenee. Tosin ei se kauaa enää olisi aukikaan ollut. Ajoin siis suoraan kotiin. Mieheni Frej tuli parkkipaikalle vastaan hakemaan tavaroita. Staffankin heräsi ja oli iloinen nähdessään Pappan (eli Frejn). He vähän leikkivät ja räyhäsivät pojan huoneessa niin mä sain vähän puuhastella omia juttujani. Sitten olikin Staffanin iltapuuhien aika.

Staffanin mennessä nukkumaan mä ehdin kirjoittaa vähän blogiani, mies sai pelata ja sitten yhdessä maattiin sohvalla ja katsottiin tämän hetken sarjaamme, joka on Mr. Selfridge. Sitten hammaspesulle ja nukkumaan. Kellokin oli jo yli puolen yön. Siinä vaiheilla yleensä mennään nukkumaan.

Miau! Sellainen päivä.