Ihana kamala pakkanen

Jotenkin on ihanaa, kun on niin kylmä. Ei siitä nyt mitään hyötyä sen enempää ole (ainakaan itselleni), mutta jotenkin yhdistän kylmyyden talveen. Olen kyllä saanut kivasti siivottua ja tuuletettua parvekkeella villavaatteita ja petivaatteita. En mikään himoulkoilija muutenkaan ole, mutta talvipakkasilla on vielä mukavampaa löhötä kotona sohvalla filtin alla katsomassa hyviä ohjelmia. 

Olin linnoittautunut kotiini neljäksi päiväksi kovimmilla pakkasilla. Joka päivä olen meinannut, että jos huomenna mentäisiin pojan kanssa vähän kaupungille. Perhekerhot, joissa käymme ovat vielä joulutauolla. Keskustassa olisi pari paikkaa joissa poika voisi leikkiä. Tosin nyt on rs-virusaalto, jota en haluaisi pojan saavan. Olen ollut Staffanin kanssa ihan vain kotona ja katsottu hänen lempiohjelmiaan, leikitty ja nukuttu sekä syöty hyvin. Lämpimät kylvytkin ovat kivoja pakkasen paukkuessa ulkona. Ulkona on kylmää, mutta lunta ei ole kuin hieman maata peittämään.

Mieskin meinasi varmaan, että vaimo ja poika mädäntyvät kotiin. Maanantaina itselläni taisi vielä olla yöpaita päällä, kun mieheni palasi töistä kotiin. Seuraavana päivänä, kun hän tuli kotiin ja näki eteisen peilin kautta jalkani nostettuna rahille. Sieltä näkyi päälläni olevat villasukat ja mukavat löhöhousut. Olohuoneeseen saapuessan hän näki minut kokonaan ja sanoi, että luuli minun tänään olevan pukeutunut, mutta taitaa olla joku välimuoto. Päälläni oli vielä se sama yöpaita housujen ja villasukkien seurana. 

Sain mieheltäni eilen töistä tekstarin, että jos mentäisiin kauppakeskus Skanssiin shoppailemaan iltapäivällä. Ulko-ovesta ulos astuessani tunsin heti kylmyyden kasvoillani ja nenäkarvatkin meni kylmyydestä kippuraan. En ollut muistanut millaista on narskuva lumi kenkien alla. Ehkä uskaltaudun taas ulos vaikka kävelemään. 

Autokin starttasi muitta mutkitta useamman päivän käyttämättömyyden jälkeen. Se ei ollut edes ollut lämmityksessä. Sinne me sitten lähdimme kiertelemään kauppoja ja poika pääsi leikkimään. Vai oliko se niin, että äiti pääsi kahville.  Leikkipaikan vieressä on sopivasti kahvila -vai oliko se toisin päin? Joka tapauksessa aika meni hyvin ja Staffan näytti tyytyväiseltä. Oli kyllä mukava käydä perheen kanssa hieman tuulettumassa. Lopulta piti mennä vielä ruokakauppaan, jolloin tajusimme, että aika oli oikeasti mennyt todella nopeasti kauppakeskuksessa kierrellessä, leikkiessä ja istuessa kahvilla. Ei me kuitenkaan ilman ruokaa jääty ja ehdittiin ihan hyvissä ajoin pois ennen kaupan sulkemista. Sitten pikaisesti kotiin pojan iltapuuhiin. Staffanin nukkuessa minulle ja miehelleni Frejlle jää kahdenkeskistä aikaa. Usein katsotaan jotain yhdessä seuraamaamme sarjaa ja napostellaan jotain kivaa iltapalaa.